URHEILUHIEROJA ANTTI PASSILA

 
       
 
                   
     
 
Hieronnan historia
 
 
 
 
 
 
 


HIERONNAN HISTORIAA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanhimmat merkinnät hieronnasta löytyvät Kiinasta, jossa hieronta on ollut lääketieteellinen hoitomenetelmä akupunktuurin ja lääkeyrttien rinnalla jo Kong-Fun aikana v. 2700 eKr. Myös Intiassa Ayurveda-lääketiede (jo 1800 eKr.) käytti hierontaa hoitomuotona yhdessä aromaattisten öljyjen ja mausteiden kanssa. Antiikin Kreikassa hieronta oli olennainen osa koko kansan sairaanhoitoa, gladiaattorien kuntoutusta ja ylimysten hemmottelua. Hippokrates, lääketieteen isä, (460 - 380 eKr.) tutki hierontaa ja laati ohjeita ja neuvoja aikalaisilleen. Kreikkalainen lääkäri Galenius (131 - 200 jKr.) kuvasi eräissä kirjoituksissaan hierontaotteita ja muodosti yhdeksän erilaista hierontatapaa ja nimesi niille kaikille sairaudet, joihin niitä voitiin käyttää. Keskiaika oli terveydenhoidon rappioaikaa ja länsimaissa hierontakin lähes unohtui. 1500-luvulla ranskalainen kirurgi Ambroise Paré käytti hierontaa leikkauspotilaiden kuntoutukseen ja onnistui palauttamaan hieronnan takaisin lääketieteen keinoksi.

Suomessa hieronta oli pitkään kansanparantajien hoitomenetelmä. Suomen Kansanomainen Hieromaopisto aloitti toimintansa 1893 oppilainaan lääkärikokelaat ja voimistelunopettajat. Vuonna 1904 lääkintöhallitus määräsi hierontakurssin pakolliseksi lääketieteen kandidaateille. Edistyneiden tieteellisten tutkimusten ja koulutuksen kehittymisen myötä hierontaa voidaankin nykyisin kutsua kliiniseksi ja varsin vakiintuneeksi hoitomuodoksi. Koulutettujen hierojien liitto perustettiin vuonna 1950. Valmisteleva työ aloitettiin jo kolme vuotta aiemmin “Hieromaseuran komitean” kokoontumisella. Komitean työskentelyä edelsi vuosien uurastus paikallisyhdistyksissä.


Hierontatyyleistä

Klassinen hieronta on perinteistä pehmytosakäsittelyä lihaskireyksien ja -jännitysten laukaisemiseksi. Lihasta erilaisin ottein muokkaamalla aineenvaihdunta tehostuu ja kipu lievittyy.

Kohdistamalla käsittely nivelten tai nikaman ympäristökudoksiin voidaan nivelten liikkuvuutta palauttaa. Tällöin puhutaan mobilisaatiohieronnasta.

Myös iho hyötyy hieronnasta: kireät alueet saavat joustavuutta ja ihokudoksen uusiutuminen tehostuu. Hyvän hieronnan jälkeen tunnet itsesi rentoutuneeksi. Lievä uneliaisuus vaihtuu hetken kuluttua kevyeksi oloksi.

Urheilijoiden ja kuntoilijoiden lihashuollon erityistarpeisiin sovelletaan hierontatekniikoita niin, että ne tarpeen mukaan joko rentouttavat tai aktivoivat lihaksia taikka edistävät lihasten palautumista rasituksesta - puhutaan urheiluhieronnasta.

 

Vältä hierontaa, jos sinulla on esimerkiksi...

Infektiot ihossa
Ihossa on usein bakteerin aiheuttamia tulehdusmuodostuksia, kuten finnejä, paiseita, märkiviä karvatupen juuria. Ihon on oltava ennen hierontaa vapaa kaikista mahdollisista bakteeri-infektioiden ilmenemistä. Epäilyttävän tilanteen sattuessa on aina parempi olla hieromatta.

Laskimotukokset
Koska mekaaninen käsittely kuten hieronta voi irrottaa verihyytymiä, ei tällaista raajaa saa hieroa. Verihyytymät kulkeutuvat verivirran mukana keuhkoihin ja aiheuttavat siellä vahinkoa, jopa kuoleman.

Pahanlaatuiset kasvaimet
Syöpäkasvaimet lähettävät etäispesäkkeitä muodostavia soluja, jos niitä mekaanisesti puristellaan ja hierotaan. Jos potilaalla on ollut syöpäkasvain niin hieronnasta on keskusteltava ensin hoitavan lääkärin kanssa.

Hemofilia
Henkilöä ei tule hieroa koska hieronta saattaa aiheuttaa ihonalaisia verenpurkaumia, jopa suuria sisäisiä verenvuotoja.

Ihotaudit
Ihottumaa sairastavilla tulisi olla lääkärintodistus, jossa otetaan kantaa, onko heidän sairautensa vasta-aihe vaiko ei. Kontraindikaatioita (hieronnan vasta-aiheita) ovat myös palohaavat. Välittömästi myöskään röntgen- tai muun sädehoidon jälkeen ei hierontaa saa tehdä, muutaman päivän varoajan jälkeen kyllä. Tuoreet leikkaushaavat jätetään myös hieromatta.

Tuoreet vammat

Tuoreet vammat kuten mustelmat, lihasruhjeet, revähdykset, venähdykset, nyrjähdykset jätetään hieromatta, koska silloin edesautetaan verenvuotoa kudoksiin.

Iskeeminen kudos
Kudosta, jonka verenkierto ei ole riittävä, ei tule hieroa. Siihen syntyy helposti haavauma, joka voi olla vaikeasti parannettavissa. Tämä ilmiö korostuu ikääntymisen myötä.

Suurentuneet imurauhaset
Joskus imurauhaset ovat suurentuneet eri syistä. Imurauhaset saattavat olla suurentuneet infektioiden tai kasvainten seurauksesta, eikä niitä tule koskaan hieroa. Myöskään normaaleiksi tulkittavia rauhasia ei tule hieroa, poikkeuksena tietyissä tapauksissa ns. lymfahieronta.
(
Lähde: Ritva Arponen - Erkki J. Valtonen "Hieronta opas ja käsikirja")

 

 

 

 

 
     
                 
     
 

Kauppakaari 15
04200 Kerava
p. 0400 418 515
www.passila.fi
antti@passila.fi
Ota yhteyttä!