HIERONNAN
HISTORIAA
Vanhimmat
merkinnät hieronnasta löytyvät Kiinasta, jossa hieronta
on ollut lääketieteellinen hoitomenetelmä akupunktuurin
ja lääkeyrttien rinnalla jo Kong-Fun aikana v. 2700 eKr.
Myös Intiassa Ayurveda-lääketiede (jo 1800 eKr.)
käytti hierontaa hoitomuotona yhdessä aromaattisten öljyjen
ja mausteiden kanssa. Antiikin Kreikassa hieronta oli olennainen
osa koko kansan sairaanhoitoa, gladiaattorien kuntoutusta ja ylimysten
hemmottelua. Hippokrates, lääketieteen isä, (460
- 380 eKr.) tutki hierontaa ja laati ohjeita ja neuvoja aikalaisilleen.
Kreikkalainen lääkäri Galenius (131 - 200 jKr.) kuvasi
eräissä kirjoituksissaan hierontaotteita ja muodosti yhdeksän
erilaista hierontatapaa ja nimesi niille kaikille sairaudet, joihin
niitä voitiin käyttää. Keskiaika
oli terveydenhoidon rappioaikaa ja länsimaissa hierontakin
lähes unohtui. 1500-luvulla ranskalainen kirurgi Ambroise Paré
käytti hierontaa leikkauspotilaiden kuntoutukseen ja onnistui
palauttamaan hieronnan takaisin lääketieteen keinoksi.
Suomessa
hieronta oli pitkään kansanparantajien hoitomenetelmä.
Suomen Kansanomainen Hieromaopisto aloitti toimintansa 1893 oppilainaan
lääkärikokelaat ja voimistelunopettajat. Vuonna 1904
lääkintöhallitus määräsi hierontakurssin
pakolliseksi lääketieteen kandidaateille. Edistyneiden
tieteellisten tutkimusten ja koulutuksen kehittymisen myötä
hierontaa voidaankin nykyisin kutsua kliiniseksi ja varsin vakiintuneeksi
hoitomuodoksi. Koulutettujen hierojien liitto perustettiin vuonna
1950. Valmisteleva työ aloitettiin jo kolme vuotta aiemmin
“Hieromaseuran komitean” kokoontumisella. Komitean työskentelyä
edelsi vuosien uurastus paikallisyhdistyksissä.
Hierontatyyleistä
Klassinen
hieronta on perinteistä pehmytosakäsittelyä
lihaskireyksien ja -jännitysten laukaisemiseksi. Lihasta erilaisin
ottein muokkaamalla aineenvaihdunta tehostuu ja kipu lievittyy.
Kohdistamalla käsittely nivelten tai nikaman ympäristökudoksiin
voidaan nivelten liikkuvuutta palauttaa. Tällöin puhutaan
mobilisaatiohieronnasta.
Myös iho hyötyy hieronnasta: kireät alueet saavat
joustavuutta ja ihokudoksen uusiutuminen tehostuu. Hyvän hieronnan
jälkeen tunnet itsesi rentoutuneeksi. Lievä uneliaisuus
vaihtuu hetken kuluttua kevyeksi oloksi.
Urheilijoiden ja kuntoilijoiden lihashuollon erityistarpeisiin sovelletaan
hierontatekniikoita niin, että ne tarpeen mukaan joko rentouttavat
tai aktivoivat lihaksia taikka edistävät lihasten palautumista
rasituksesta - puhutaan urheiluhieronnasta.
Vältä
hierontaa, jos sinulla on esimerkiksi...
Infektiot
ihossa
Ihossa on usein bakteerin aiheuttamia tulehdusmuodostuksia, kuten
finnejä, paiseita, märkiviä karvatupen juuria. Ihon
on oltava ennen hierontaa vapaa kaikista mahdollisista bakteeri-infektioiden
ilmenemistä. Epäilyttävän tilanteen sattuessa
on aina parempi olla hieromatta.
Laskimotukokset
Koska mekaaninen käsittely kuten hieronta voi irrottaa verihyytymiä,
ei tällaista raajaa saa hieroa. Verihyytymät kulkeutuvat
verivirran mukana keuhkoihin ja aiheuttavat siellä vahinkoa,
jopa kuoleman.
Pahanlaatuiset kasvaimet
Syöpäkasvaimet lähettävät etäispesäkkeitä
muodostavia soluja, jos niitä mekaanisesti puristellaan ja
hierotaan. Jos potilaalla on ollut syöpäkasvain niin hieronnasta
on keskusteltava ensin hoitavan lääkärin kanssa.
Hemofilia
Henkilöä ei tule hieroa koska hieronta saattaa aiheuttaa
ihonalaisia verenpurkaumia, jopa suuria sisäisiä verenvuotoja.
Ihotaudit
Ihottumaa sairastavilla tulisi olla lääkärintodistus,
jossa otetaan kantaa, onko heidän sairautensa vasta-aihe vaiko
ei. Kontraindikaatioita (hieronnan vasta-aiheita) ovat myös
palohaavat. Välittömästi myöskään
röntgen- tai muun sädehoidon jälkeen ei hierontaa
saa tehdä, muutaman päivän varoajan jälkeen
kyllä. Tuoreet leikkaushaavat jätetään myös
hieromatta.
Tuoreet vammat
Tuoreet vammat kuten mustelmat, lihasruhjeet, revähdykset,
venähdykset, nyrjähdykset jätetään hieromatta,
koska silloin edesautetaan verenvuotoa kudoksiin.
Iskeeminen kudos
Kudosta, jonka verenkierto ei ole riittävä, ei tule hieroa.
Siihen syntyy helposti haavauma, joka voi olla vaikeasti parannettavissa.
Tämä ilmiö korostuu ikääntymisen myötä.
Suurentuneet imurauhaset
Joskus imurauhaset ovat suurentuneet eri syistä. Imurauhaset
saattavat olla suurentuneet infektioiden tai kasvainten seurauksesta,
eikä niitä tule koskaan hieroa. Myöskään
normaaleiksi tulkittavia rauhasia ei tule hieroa, poikkeuksena tietyissä
tapauksissa ns. lymfahieronta.
(Lähde:
Ritva Arponen - Erkki J. Valtonen "Hieronta opas ja käsikirja")
|